Alppilaakson April Amanda

”Manta”

s. 14.4.2002

FI MVA

Om. Riitta Pöyhönen-Korkalainen

Koiran tiedot jalostustietojärjestelmässä

Omistajan kertomus Mantasta:

Manta tuli meille erinäisten kommellusten kautta syksyllä 2002. Manta oli luonteeltaan oiva sisupussi, mutta kotioloissa ihmeen rauhallinen, paitsi jos ruokaa oli liikkeellä.  Tai orava.

Manta oli aito terrieri, mikä tarkoittaa sitä, että sillä oli aivan liian suuret luulot itsestään. Se saattoi katsella lenkillä vastaantulevia, kolme kertaa suurempia koiria ylpeän halveksivasti, jos ne vain olivat nuorempia kuin Manta itse.  Liian tuttavallisille yksilöille se kyllä kertoi mitä kuuluu ja kuka käskee, ja käskytti mielensä mukaan niitä jotka siihen alistuivat. Ajoipa tuo 30-senttinen rääpäle kerran kolme hirveäkin käpälämäkeen takapihaltamme. Kotona se kuitenkin suostui mukisematta kurinpitoon.

Manta oli koira, joka osasi ilmaista mielipiteensä. Pienestä asti se oli tottunut olemaan työpäivinä pitkäänkin yksin eikä useinkaan protestoinut, mutta katsoi ilmeisesti joskus tarpeelliseksi ilmaista närkästyksensä. Se ei koskaan alentunut tuhoamaan mitään niin rahvaanomaista kuin kenkiä, vaan valitsi uhrinsa viekkaammin. Eräänä sunnuntaina tullessamme elokuvista löysimme koiran nukkumasta autuaana kopassaan, mutta äidin lompakon sisällön siroteltuna eteisen lattialle. Manta oli kaivanut lompakon tuolilta repun taskusta, ja huolellisesti kiskonut jokaisen setelin ja muistilapun sekä jokaisen pankki-, luotto-, kanta-asiakas- ja käyntikortin äitini lompakosta, ja asetellut ne tasaisin välimatkoin matolle.  Setelit olivat koskemattomia, ne oli vain siististi vedetty kulmasta pois paikoiltaan. Samoin olivat vanhat pankkikortit ja valokuvat, mutta äidin upouusi luottokortti, jota ei ollut vielä kertaakaan käytetty, oli pureskeltu lähes tunnistamattomaksi hampaanjäljistä aaltoilevaksi muovinkappaleeksi. Saivat kuulemma pankissa kunnon naurut, kun äiti meni tilaamaan uutta korttia. Lisättäköön vielä, että tutkiessamme tuhojen laajuutta syyllinen makasi tyytyväisenä kopassa korvaa lotkauttamatta, ilmiselvä ”siitäs saitte” -ilme karvaisella naamallaan.